11.OSA - LOMAMME 20.9-13.10.2013

Perjantai 11.10.2013 - 22päivä

Aamulla heräsin Kisujen aamuleikkeihin viiden maissa ja kohta alkoi satamaan, sade onneksi kesti vain tunnin. Kun sitten makoilun jälkeen avasin silmäni ja katsoin ketä kaikia on sängyssämme, :) kaikki kolme cooniahan ne olivat eli ahdastahan siinä on 140cm pääpäästä leveässä sängyssä, kun kotona on 180cm leveä. Jalkopään ikkunalla makasi Jätkä aivan selällään ja katseli taivaalle, ilmeisesti lokkeja, kun niiden raakuminen kuului. Mieleeni tuli näystä, rento ja onnellinen lomalainen, karavaanari. Aloin nousemaan ylös, että haen kameran, ikuistaakseni tämän mukavan hetken mutta Jätkä ehti nousemaan ensin. Aamu valkeni ihanan aurinkoisena.

Aamupalaa syödessä kuului ulkoa kova kissan itku ja niinhän siellä ystävämme olikin oven takana odottamassa (vas.ylh.kuva otettu peilin kautta) ja meidän porukassa tuli vipinää. Aurinko paistoi ja lämmin päivä oli tulossa. Olisi voinut jäädä kyllä lomailemaan. Mukavia lomahetkiä jäi täältäkin muistoksi.

Menimme ruokakauppaan täydentämään ruokavarastoja ja kävimme pienessä ostoskeskuksessa. Matka jatkui ja päätimme ajaa Zadarin kaupungin keskustaan.

Mökkiautomme saimme keskustan isohkolle parkkipaikalle, jossa oli toinenkin saksalainen asuntoauto.

Kaupunki näytti erilaiselta, vähän epäsiistiltäkin. Onneksi ei satanut.

Kävimme suuressa ostoskeskuksessa jossa oli vanhempi puoli, jossa kauppoja tyhjillään, ja uusi nykyaikainen kauppakeskus.

Tuli kaupunki pintapuolisesti nähtyä, mihin olimme jo pari päivää aikaisemmin aikoneet tulla. Onneksi jäimme rauhalliselle ja mukavalle paikalle merenrannalle löhöämään. Pian Zadarin jälkeen poikettiin reilun kymmenen kilometrin pätkä moottoritiellä, ohitsemme ajo ruotsalainen karavaanari.

Taas merenrannalla jatkoimme rantatietä pitkin. Maisema alkoi muuttua karummaksi, merellä näkyi hyvin kivistä saaristoa. Tiellä ei tullut vastaan kuin muutama auto ja karavaanari. Tie oli todella hyvä kuntoista. Pysähtelimme usein, pysähdyspaikkoja rantatiellä on runsaasti.

No, kuinkas nyt muutenkaan, alkoi satelemaan. Sataa sataa ropisee,..

Täytyy kuvia räpsiä mökkiautosta ikkunasta sateen takia.

Rantatiellä ajaminen on hidasta vesisateella vaikka olikin hyväkuntoinen tie. On kyliä usein, jonkinverran tietöitä ja kun tie kurvailee meren rantoja, keskivauhti varmaan jäi alle kuudenkymmenen. Vain harvoin sai ajaa yhdeksääkymppiä. Päivä meni mutkien ja hitaan ajamisen johdosta silti aivan liian nopeaa hyvässä seurassa nauttien.

Oikealla Krk:n saari, jossa paljon muistoja 13 vuoden takaa.

Meillä oli tarkoitus ajaa tänään Sloveniaan asti. Viiden jälkeen ajoimme sitten leirintäaluelle, Campingplatz SELCE. Vettä tuli taivaasta kaatamalla ja pian taas sadekuuro oli ohi ja sain kuvata tämän sateenkaaren.

Voi ihanuus, mitä pian huomasimmekaan, täällä samalla leirintäalueella olimme 13 vuotta sitten ja ihan sattumalta. Alueesta muistan, että se oli rinteessä. Pitkä laatoitettu ranta ja rannan hienot betoniaitaukset näyttivät heti tutuilta. Olimme siis Selcen pienessä kaupungissa. Kumpikaan ei meistä muistanut paikkaa ja se jäi matkapäiväkirjasta tarkistamatta, ennen lähtöä. Taivaallista, täällä on muistoja siitä mukavasta reissusta, jonka otin seinältämme kuvasta mukaan, vaikka kuva olikin Krk-saarelta ja mitä aina kannan sisälläni suurina aarteina. Huh, nyt on muistojen helminauha saatu kiinni. Muistimme, että täältä on lyhyt matka kaupungille rantakatua pitkin. Niin suuntasimme auringon laskiessa, sateenkaaren alla vesisateessa kaupungille, pikaisesti käymään.

Seuraavat kuvat on otettu, kun oli jo melkein pimeää, asetuksella hämärässä ilman jalustaa. Kaupat olivat jo menneet kiinni, ilmeisesti kuudelta ja muutenkin vain muutama ihminen oli liikkeellä. Kukapa nyt vesisateessa? Vettä alkoi satamaan aina vain kovemmin eli pienen kaupunkimutkan jälkeen päätimme palata mökkiautolle.

En voi muuta sanoa kun, että horiskot karavaanarit ovat liikenteessä. Vai onko se loma ollutkin onnistunut, kun päivät ja ajankulu on aivan mennyt sekaisin. Lähetin tekstiviestiä ja huomaan, että tänään on 11. päivä ja muistan 13. päivä meidän pitää olla jo kotona. Huutelen miehelle, että mikä päivä tänään on, torstai, hänenkin mielestä. Pian meille selviää karu totuus, että ei tänään olekaan torstai vaan perjantai eli pahus meiltä on viety yksi lomapäivä pois. Tähän matkapäiväkirjaan olen kirjoittanut tälle viikolle kaksi päivää tiistaita eli keskiviikko meiltä on jäänytkin kokonaan elämättä, varastettu. ;) :) :)

Viimeinen ilta tällä reisulla Kroatiassa.

Kuulimme tomeralta ja puheliaalta saksalaiselta muorilta, että etelä-Saksassa sataa räntää ja Zugspitzella on 60cm lunta. Häntä huoletti Alppien ylitys ja kyseli mistä me menemme kotiin. Meillähän ei säästä ollut mitään tietoa, kun emme ole netissäkään olleet maanantaiaamun jälkeen, eikä ole mökkiautossa töllöä. Se ettei ole mökkiautossa TV:tä oli tätä muoria kovasti ihmetyttänyt. Niin saksalaisilla kyllä lähes kaikilla on sateliittiantennit autojen katolla ja kun parkkiin jäävät, pian katolla antennihärveli pyörii. Tämä muori oli nuorekas, hänellä oli liikkuva nettiyhteyskin lomalla. Ihana olla lomalla ilman nettiä ja töllötintä, varsinaista lomaa. Meillä on ollut tarkoitus ajaa Alpit yli aivan uutta tietä meille, mutta säätilanteen takia taidamme ajaakin samaa moottoritietä Itävallan läpi kuin tulimmekin. Se on turvallinen reitti kesärenkailla ja kun nyt on vielä yksi päivä vähemmän ajella kotin.

Sataa, sataa ropisee,.. 

On mukavaa musiikkia jo korville, viimeisenä tämän reissun iltana Kroatiassa meille kaikille suomalaisille karavaanareille. Kolme viikkoa sitten lähdimme kotoa matkaan. Ihana on ollut tulla kohtaamaan maa 13 vuoden jälkeen ja kohdata ne muistot ja kerätä mukaan roppakaupalla lisää ihania uusia muistoja. On kohdattu Kroatian monet kasvot, sisämaan, maalaismaisemat, luonnon ihmeet, rannikkoa, meri, historiallisia kaupunkeja,.. vaihteleva luonto. Kiitos niistä!

Ps.Jatkuu,..

Soleil