AAMU HÄMÄRISSÄ KÄVELYLLÄ

Nappaan kameran mukaan kun huomaan tulevan kauniin auringon nousun, taivas kun näyttää niin punaiselta. Eilen oli vielä parisenkymmentä lämmintä. Saa nähdä millainen päivä tänään tulee? Kiirehdin vauhdilla kotimäkeämme ylös, että kerkiän.

En tiedä ollenkaan miten otetaan hyviä kuvia. Mikä on hyvä kuva? Minä rakastan räpsiä kuvia paljon, tälläkin tunnin kävelyllä 105 kuvaa. En kerkiä säätää aukon kokoa ja valotus aikaa. Mieheni sanookin, että lähden jo kävelemään kun pitäisi olla paikallaan. Harvoin otan automaatilla kuvia, nytkin maisema-säädöllä. Unohdin tyystin laittaa säädölle, hämärässä ilman jalustaa. Käytin kyllä suodatinta, en kaikissa kuvissa. Haluan kyllä oppia kuvaamisesta lisää.

En tiedä ovatko tuossa alla kuvat huonoja vai hyviä? Ovat kyllä, aika oudon ja erikoisen näköisiä. Oli kuvia ottaessa aika pimeää ja kuitenkin kuvat näyttävät noin valoisilta. Valoisuutta en ole lisännyt. Ylempi kuva on alkuperäisenä, vain leikattu kuvaa pienemmäksi. Alempaan olen vähän väriä lisännyt. No olivat nyt millaisia kuvia vaan niin hyvin rakas on tuo maisema tuossa ja mistä kuva on otettu – kotimäeltämme ja Alpit näkyvät edessäni niin kauniina. Kuvissa ei vaan näy lumihuiput, jotka silmillä näki usvan takaa. 

Muokkaamaton, vain rajattu.

Tämä pimputus on viime päivät soinut päässäni ja laitan sen nytkin soimaan.

Lisätty väriä.

Onnellinen on se ihminen,
joka osaa nauttia pienistä asioista,
arkipäiväisistä tapahtumista

auringonpaisteesta, linnuista langoilla,

aamiaisesta, päivällisestä, lounaasta,
aamun lehdestä postilaatikossa,
vastaantulevasta ystävästä.
Niin monet tavoittelevat elämän nautintoja
menemällä niiden ohitse.

-Tommy Taberman-

Tässä kokeilen ensimmäistä kertaa tämmöistä kuvien esitystapaa. Kuvat on tosi nopeaa vain heitellä erilaisille sivupohjille, kätevää. Ottaa automaattisesti kopion alkuperäisestä kuvasta. Pienentää kuvan automaattisesti, nopea on sitten siirtää tänne blogiin mutta pienentää kuvaa niin paljon, että kuvan laatu näyttää kyllä kärsivän paljon. Eipä sillä nyt niin väliä. Tässäpä muutamia kuvia kävelyltäni, aamu hämärissä.

Olen vähän väärässä paikassa kun auringon nousun edessä on puita. Aurinko nousi ja värit näkyvät ensin kauniisti mutta aurinko meneekin harmikseni pian pilvien taakse.

Tuossa oikealla näkyvän kotikylämme ravintolan ikkunassa jo loisti Jouluvalot.

Ilmeisesti sokerijuurikas läjä?

Kaikki vastaan tulevat tai pihalla olijat tervehtivät, murrosikäinen nuori miehen alkukin, iloisesti ja silmiin katsoen. Se vaan on tällä niin kaunis tapa. Olisin niin halunnut ottaa kuvia kauniista pihoistakin, joissa kukkaset kukkivat mutta en minä niin utelias halunnut olla vaikka katselin pihoja ja ikkunoita. Saksalaiset eivät katsele toisten ikkunoihin ja pihoihin. 

Isäntä heti aamusta peltotöissään. Kuten kuvasta näkee, uusi vilja on jo alullaan ja vähän vielä se kasvaakin. Tuo vihreyttä Jouluunkin. Muistan vuoden takaa Joulukuulta kun täällä peltoja silloin kynnetiin.

Ydinvoimalat taustalla ovat kuin kaksi rakastavaista, savut toisiinsa päin nojallaan.

Tuo keltainen auto vasemmalta tuli aivan yllättäen. Ihmiset täällä ovat hyvin kohteliaita ja huomaavaisia kuvan otto tilanteissakin. Odotetaan, että kuvan ottaja ottaa kuvan ja jos vähänkin kävellään eteen, niin heti anteeksi pyydetään. Tuolta autosta kovasti minulle vilkutettiin, joko anteeksi pyydeltiin tai oltiin mielisään kun kuvaan päästiin?

Aurinkopaisteella tämä ruska näyttäisi paljon kauniimmalta kuin aamun hämärässä. Vettäkin vähän nyt ripisteli.

Monessa kodissa oli ulkomaalaus remontti meneillään. Tänään keskiviikkona on sekaroskien keruu päivä. Jokainen siirtää roskiksensa tien varteen, ne kerätään viikoittain. Pistin merkille kävelyllä, että useampi tällainen sähkökaappi on maalattu mukavan näköiseksi lomamme aikana.

 Rakas kotikylä ja koti. :)

Soleil