6.OSA - LOMAMME 20.9-13.10.2013

Sunnuntai 29.9.2013 - 10päivä

Aamuyöstä alkoi satamaan vettä. Onneksi laitoimme tuolit ja muut romppeet takatalliin illalla ja markiisikin rullattiin sisään. Päätimme jatkaa matkaa vaikka meillä oli Plitvicen puistoon kahden päivän lippu. Sumua oli ainakin yhtä paljon tänäänkin jos ei enempikin. Vähän jäi tämä harmittamaan, kun emme nähneet puistoa auringon valossa mutta ihan hyviä kuvia näytti kuitenkin tulleen ja mukaan tarttui puistosta kuvakirja jossa on hienoja kuvia. Aamulla oli vain reilu 13 lämmintäkin eli todella kylmää. On aika lähteä lämpimämpään. Tietojeni mukaan Kroatiassa on ollut tosi lämmin ja sateeton kesä. Leirintäalueellakin maa halkeili. Kun teimme lähtöä kotona oli ilma vielä täällä helteinen ja monin paikoin tällä viikollakin. Kuitenkin säätiedotuksien mukaan näinä päivinä vähän kylmenee etelässäkin. Täytyy vain toivoa, ettei satele liikaa.

Ajelimme kohti etelää. Oli monenlaista maisemaa välillä, puut lyhenivät ja maasto muuttui kivisemmäksi ja karummaksi. Tämä on nyt sitä tuttua Kroatiaa aikaisemmilta reissuiltamme, pohjois-Kroatian rannikolta. Tulimme toiselle luonnonpuistoalueelle, Krkaan. Jäimme Camp Marinaan. Ihan perus leirintäalue. Ruoka oli ihan hyvää, dalmatialaista ruokaa. Alkupala, salaatti, neljänlaista lihaa, ihan aidolla tulella kypsennettynä + lisukkeet ja vesi. Koko lysti maksoi noin 25 euroa kahdelle. Ilmakin lämpeni ja nyt pimeällä ilta yhdeksältä vielä lämmintä 22. Ulkona salamoi kovasti ja vettä tulee taivaan täydeltä. Kisut katselevat ikkunoista salamointia ja ovat kysyvän näköisiä. Ilmeisesti Kroatiassa on aina kovia ukkosia, niin se on ollut aiemmillakin reissuillamme.

Maanantai 30.9.2013 - 11päivä

Aamullakin satoi vettä vielä kovasti. Meni aivan mökkiautossa laiskotteluksi koko päivä mutta mukavaa se on välillä sellainenkin rötväily. Iltapäivästä sade alkoi heikkenemään, enää tuli vaan tihkusadetta ja me lähdimme kovaan tuuleen pyöräilemään ja kauppaa etsimään. Onhan sitä jostakin syötävää saatava. Ajelimme oikotietä katsomaan Krkan kansallispuiston sisäänmeno paikkaa. Matkalla oli jotkut talot todella kurjan näköisiä ja joku iso hylätty rösy tehdasalue. Kuvia en tihkusateen takia yhtään tuolta ottanut ja eikä sitä viitsi talojen kohdalle kyllä aina pysähtyäkään ottamaan.

Illalla ravintolassa syödessä maukasta lammasta, oli televisio päällä näytettiin sateen tekemiä tulvakuvia, esim. Rijekasta. Taivas alkoi illalla kovan myrskytuulen kanssa selvitä ja tähtitaivas näkyä. Huomiselle muuten luvattiin aurinkoa. 

Tiistai 1.10.2013 - 12 päivä

Lokakuu alkoi heti aamusta sinisellä taivaalla ja auringon paisteella. Hyvä niin. Meillä oli herätys jo seitsemän jälkeen, minä kyllä heräsin jo paljon aiemmin. Söimme aamupalan ja hyvästelimme Kisut autoon päiväksi. Lähdimme leirintäalueelta yhdeksältä päiväretkellä viiden hollantilaisen, saksalaisen nuoren parin sekä oppaamme/autokuskin kanssa retkibussilla tutustumaan muutamaan kohteeseen Krkajoen kauniille laaksolle, ihastelemaan upeita kanjoneita ja ihania putouksia. Tämän järjesti leirintäalueen omistaja.

Menimme Krkan luonnonpuistoon ja ensimmäinen kuvaustauko oli ennen puiston portteja, tien varressa muuten kasvoi oreganoa. Krka-joki on 70km pitkä joki.

Sen jälkeen opas opasti meidät puistoon, katsoimme vanhan myllyn toimintaa ja saimme jäädä puoleksitoista tunniksi itseksemme kiertämään reittiä puistossa ja ihastelemaan putouksia ja koskia, Skradinski Buk-vesipuistoalueelle. Tämä on vain pieni osa puistosta. Ylhäällä on kivistä ja karua, mutta kun laskeuduimme jokilaaksoon, siellä oli rehevää ja runsas kasvillisuus, kuin paratiisin puutarhaan olisi mennyt. Bampukin kasvoi pitkänä ja paksuna.

Puistossa elelee mm. liskoja (mies näki vihreän, noin 25cm), käärmeitä (yksi pieni nähtiin), erilaisia sammakoita ja kilpikonnia ym. Kasvillisuus oli vähän liiankin rehevää, esti putousten näkemisen kunnolla mutta ne kauneimmat ja suurimmat kosket kyllä ihan hyvin pääsimme näkemään.

Yllätys, yllätys törmättiin suomalaispariskuntaan, tämä on suuri ihme. Minulla juteltavaa olisi kyllä riittänyt mutta kello kävi ja meillä tuli sitten vähän kiirekin bussille.

Matka jatkui mutkaisilla ylänköteillä. Kuski pysähtyi seuraavaksi kanjonin kohdalla. Siitä jatkoimme matkaa näköalapaikalle mistä näkyi kauniisti Krkan joella oleva saari, Visovac ja siellä oleva luostari. Tämän jälkeen taas matka jatkui mukavissa maisemissa vauhdikkasti.

Opas jätti seuraavaksi meidät autosta ylängon reunalle josta laskeuduimme mutkikkaita portaikkoja pitkin alas jokivarteen, Roški Slap-putoukselle. Tuossa alhaalle kävellessä saattoi ihastella leveää koskea, kauniit olivat näkymät. Opas ajoi bussin toista kautta alas ja oli meitä vastassa alhaalla. Joen rannassa kävimme ottamassa kuvia sieltä näkyvistä putouksista ja tutustuimme museona oleviin rakennuksiin. Sen jälkeen menimme kylmälle lounaalle, juustoa, suolalihaa kahta sorttia, makkaraa, oliiveja ja tomaattia sekä leipää. Tämä syöminen kuului hintaan.

Syömisen jälkeen nousimme bussiin ja taas kurvailtiin kapeilla mutkateillä, maalaismaisemissa. Menimme katsomaan Ortodoksista luostarikirkko ja katakombeja. Se oli kuusisataa vuotta vanha. Katakombit olivat aikoinaan roomalaiset tehneet ja olivat 2000 vuotta vanhoja. Siellä oli läjä ihmisen luita ja muutama pääkallo.

Sen jälkeen ajelimme näköalapaikalta katselemaan putouksia jotka ovat kansallispuiston alussa, Manojlovacki Slapin putoukset. Matkalla oli ihan mukavia maisemia. Takana näkyivät kalliojyrkänteet ja kaukana vuoret.

Siitä ajelimme katsomaan roomanaikaista sotaleirikaupungin jäänteitä, Burnumia. Kuulemma italialaiset käyvät sitä entisöimässä kahden vuoden välein. Sen jälkeen menimme katsomaan jäännöksiä amfiteatterista.

Tämä reissupäivä oli oikein mukava ja hyvä mieli jäi, ei mennyt 40€/henkilöltä hukkaan. Ilmakin mitä parhain. Emme olisi itse löytäneet kaikkia noita paikkoja saatika mökkiautollamme ajelleet tuolla kapeilla teillä, eikä kaikille teille olisi puistossa päässytkään ajelemaan. Se, että pääsi laajaa puistoa katselemaan monesta paikasta oli antoisaa. Krkan kansallispuisto on aivan erinlainen kun Plitvicen kansallispuisto. Kumpikin yhdistää vesi ja rehevyys mutta kuitenkin aivan erinlaisia paikkoja ympäristöltään. Kumpikin kauniita ja ainutlaatuisia paikkoja.

Kisutkin olivat mainiosti pärjänneet mökkiautossa. Mukava päivä ja iloinen mieli, kiva käydä nukkumaan. Kiitos hienosta päivästä ja seurasta!

Kiitos, Jane ja Jone, teidän bloginne ansiosta hoksasimme tuon päiväretki mahdollisuuden! Kiitos!  http://kaikkienkaveri.blogspot.de/

Klikkaamalla alhaalta kuvaa pääsee valokuvaelokuvaan!

Soleil