8.OSA - LOMAMME 20.9-13.10.2013

Perjantai 4.10.2013 - 15päivä

- Aamulla nukuttiin ja laiskoteltiin pitkään. Oli ollut rauhallinen yö, ei tuulikaan ollut riesana ujeltamassa ja heiluttamassa kotiamme, kuului vaan lintujen laulu. Kisutkin vaikuttivat niin rentoutuneilta, vaikka varmasti olivat yön ikkunasta vahdanneet irtokissoja. Tämä leirintäalue on meidän Kissojen suosikki jo siitä asiasta, kun täällä on runsaasti valoja yöllä, silloin on mukava seurata yö elämää mökkiauton ikkunoista.

Niin lähdimme sitten kaupunkiin bussilla. Dubrovnikia on kehuttu kauniiksi kaupungiksi. Heti vanhankaupungin korkeiden muurien takaa, vanhakaupunki näytti viehättävältä. Suuntasimmekin ensin hissillä ylös kukkulalle, kun aurinko paistoi joten maisemat näkee parhaiten. Kävellenkin olisi päässyt mukavaa serpentiini polkua pitkin. Mitäpä sitä lämpimällä ilmalla hikoilemaan turhia.

Ylhäältä oli kauniit näkymät kaupungille ja lähisaaristoon, wau. Tutustuimme ylhäällä Dubrovnikin sodan näyttelyyn, siellä oli runsaasti kuvia ja tarinoita. Katsoimme filmiä kuinka 6-7.12.1991 Dubrovnikia tuhottiin ja kukkuloilla taisteltiin. Vanhan kaupungin taloista sai osumia 80%. Kaupunkia tuhottiin lisää touko-kesäkuussa 1992. Taisteluissa sai surmansa 92 siviiliä Dubrovnikin kaupungin alueella tuon Jugoslavian sisällissodan aikana. Sodastahan on aikaa vain reilu 20 vuotta.

Ylhäällä söimme mukavan välipalaleivän ja tulimme hissillä alas.

Vanhassakaupungissa tutustumme satamaan ja pääkatu Straduniin. Kävimme tutustumassa Dominikaaniseen Luostari Museoon ja Katedraaliin. Monta tuntia vierähti ja sen jälkeen kiirehdimme Kisujen luo ja pyykin pesulle.

Lauantai 5.10.2013 - 16 päivä

- Aamupalan ja aamupuuhastelujen jälkeen lähdimme taas Dubrovnikin vanhaankaupunkiin. Joka aamu saapuu kaupunkiin suuria loistoristeilijöitä, kuuluu, kun ne torvia aamusella töryyttelevät. Nytkin yhden valtavan kokoisen laivan kannella näkyi olevan kaksi pitkää kiemuroista vesiliukumäkeä.

Takana kukkula missä eilen kävimme.

Suuntasimme heti muurille. Muurille oli pääsymaksu 90 kunaa eli noin 12 euroa. Massiivinen ja korkea muuri kiertää koko vanhan kaupungin ja on pituudeltaan noin kaksi kilometriä. Kävelin, ihastelin ja otin hirveän määrän kuvia.

Tämä ainutlaatuinen vanhakaupunki 600-luvulta. Erinlainen kuin saksalaiset vanhat kaupungit arkkitehtuuriltaan. Näkemäni suurin vanhakaupunki ja niiden hienoimpien vanhojenkaupunkien joukossa. Upeasti korkeiden muurien sisällä.

Me ei muurilla kiirettä pidetty, vajaa kolme tuntia meni tuossa kahden kilometrin matkassa. Piti oikein ahmia sitä tunnetta ja tunnelmaa itseensä.

Sitten olikin jo nälkä. Istahdimme syömään. Söimme elämämme parhaimman kala-aterian, siinä oli simpukoita, katkarapuja ja neljää muuta kalaa fileenä + pinaattipottuja. Hyvää oli. Kiertelimme kaupunkia vielä jonkin aikaa. Ihmisiä oli liikkeellä muitakin muttei liikaa kuitenkaan.

Bussilla ajoimme leirintäalueelle. Kävellessä bussipysäkiltä oli taas kissoja puistossa. Kun kutsui, hetkessä ympärilläni oli seitsemän kissaa. Vaikka silittää heitä haluaisin niin en koske koskaan tautivaaran takia. Omat pallerot olivat taas nukkuneet makoisat päiväunet vai taitaa olla heille yöunet? Kissoilla on ollut katsomista irtokissoissa leirintäalueella, joita me olemme saaneet hätistellä automme luota kauemmas ja ovessa kulkiessa saa varoa ettei livahda sisään. Näyttää jotkut leiriytyjät niitä ruokkivankin. Tuoksuukohan meiltä niiden nenään kissojen herkut? Taas hieno päivä takana. Alkaa jo vähän harmittamaan kun viikon päästä jo vietämme lomamme viimeistä iltaa. Vuosi sitten Toscanan lomallamme oli reissussa me ja eläkeläiset. Nyt täällä Kroatiassa on kaiken ikäisiä. Huomiota on herättänyt englantilaisten nuorten aikuisten määrä ja heidän kova ääninen juttelunsa. Tuohon yksi porukka meidän lähelle jätti valopylvään alle tyynyn ja roskapussit, ei viitsitty niitä roskikseen viedä. Roskapussin kävi jo kissa repimässä auki. Jotenkin tuntuu, että nämä englantilaiset ovat vähän erinlaisia, eivät he tervehdikkään niinkuin saksalaiset nuoret.

Sunnuntai 6.10.2013 - 17päivä

Aamupuuhastelujen jälkeen suuntasimmekin taas katselemaan vanhaa kaupunkia loppuun. Siinä lähtiessä huomasin, että leirintäalueella on suomalaisasuntoauto lähtöä tekemässä. Auto oli juuri sama joka oli parkissa edessämme muutama päivä sitten Skradinissa. Ei kun juttelemaan, he olivat kolmannet suomalaiset karavaanarit jotka nyt vajaan kolmen vuoden aikana täällä maailmalla tapasimme ja pääsimme juttelemaan. Oli mukava jutella ja erityisesti minut sai iloiseksi se, että olivat tälle kesälle hankkineet asuntoautonsa ja olivat sillä täällä etelässä ensimmäisellä reisullaan ja lisäksi tykkäsivät. Voi se on niin suuri ilo minullekin. Toivotan heille mukavia ja antoisia retkiä paljon lisää!

Bussilla kaupunkiin. Lipun saa ostettua linja-autossa 15 kunan hintaan mutta bussikuski ei anna vaihtorahaa. Lipun kun ostaa kioskista, saa kolme kunaa halvemmalla eli noin 40 senttiä. Bussit ovat joka kerta olleet hyvin täynnä ja turistien täyttäminä suureksi osaksi ja turisteja ympäri maailmaa.

Astuessamme vanhaan kaupunkiin ei siellä ollut aiempina päivinä ollut niin paljon ihmisiä kuin nyt sunnuntaina. Kiertelimme ensin syrjäisillä ja kapeilla kujilla, katselimme ja vähän shoppailtiinkin. Kävimme syömässä herkulliset pitsat. Ja jäätelökin taas maistui niin hyvälle, milloinpa se ei maistusi.

Istuessamme venesatamassa ja katselessamme maailman menoa. Vieressämme istui tyylikäs vanhempi Herra. Minä juttelin ruokaa kerjäävälle kissalle mukavia, se katsoi niin pyytävästi. Herra kysyi, että tykätäänkö me kissoista. Hän antoi pussistaan leipäpalasen kissalle muttei se kelvannut kissalla, pululle kyllä kelpasi. Niin siinä juteltiin kissat ja muut asiat. Herra oli englantilainen. Hän oli lentänyt Venetsiaan perjantaina ja siitä lähtenyt viikon laivaristeilylle. Eipä häntä olisi millään uskonut 86-vuotiaaksi. Hienoa oli hänet tavata ja kuulla vähän hänen tarinaansa. Ihmettelimme mistä kuuluu musiikkia ja menimme sitä kohti, pääkävelykatu Stradun sykki ja tanssi. Mukava päätös tälle kolmelle kaupunkiin tutustumispäivälle oli tanssi esitykset, niin tunnelmallista romanttista ja kaunista. Kiitos!

Niin oli ihanainen Dubrovnik hyvästeltävä. Kaupungin tulen varmasti aina muistamaan ja palaammekin varmasti vielä tutkimaan paremmin. Bussilla ajoimme osan matkaa ja jäimme toiselle puolelle kaupunkia, venesatamalta leirintäalueelle kävelemään, noin kahden kilometrin matkan. Rannassa oli myös kaksi kolme uutta isoa huviristeilijää joka aamu. 

Mökkiautolle päästyä oli siivous hommat, mattojen käyttö ulkona ja puhtaiden lakanoiden vaihto. Pakkasimme romppeet mökkiautomme edestä myös takatalliin. Aamulla jatkamme matkaa.

Kuin me suomalaiset karavaanarit maailmalla. :)

Ps. Oli mukava mutta aikaa vievä matka käydä kaupungista otettuja kuvia läpi, niitä muutamaa. Tuli kaipaus ja ikävä tätä kaupunkia, niin hieno ja romanttisen tuntuinenkin oli tämä kaupunki. Olen niistä kuvista yrittänyt ottaa seuraavaan kuvaelokuvaan mukaan hyvin erinlaisia kuvia. Minä kun kuvaan romukasojakin ja pyykkiä ikkunoissa ja narulla roikkumassa. Paljon enempikin olisin kuvia halunnut ottaa tähän mukaan. Aina vähän harmittaa, kun kuvat siirtää nettialbumiin tai tekee tämän valokuvaelokuvan niin kuvat pienempinä eivät ole niin tarkkoja kuin alkuperäiskuvat koneella. Toivon, että lukijani sinä pääset jonkunlaiseen romanttiseen vanhankaupungin tunnelmaan tämän tekeleeni mukana. Minä ainakin pääsen aina uudestaan. :) Pääsitkö sinä?

Klikkaa kuvasta alhaalta niin voit käydä matkalle!

Ps.Jatkuu,..

Soleil