torstai 16. elokuuta 2018

11.8.2018: WILHELMA

Hikinen päiväreissu vuorille vaihtui seitsemän tunnin vaellukseen eläintarhassa ja kasvitieteellisessä puutarhassa.


Wilhelma Stuttgart - Der Zoologische-Botanische Garten - Eläin- ja kasvitieteellinen puutarha on ollut avoinna yleisölle jo vuodesta 1846 lähtien. Aikaisemmin alue toimi puutarhoineen ja kylpylöineen kuninkaan kesäpaikkana. Eläintarhassa on noin 1200 eläinlajia ja noin 11 000 eläintä. Eli aika suuri on lajikirjo ja eläinmäärä. Wilhelma on yksi Saksan ja koko Maailman lajirikkaimmista eläintarhoista. Esimerkiksi Münchenin eläintarha Hellabrunnissa on vain 750 eläinlajia. Lisäksi historiallisessa maurilaistyyppisessä puistossa ja kasvihuoneissa on ihailtavana noin 7500 kasvilajia. Alue on noin 30 hehtaarin kokoinen.


 Vuosittain täällä vierailee reilu kaksi miljoonaa ihmistä ja sillä paikka on Baden-Württembergin suosituimpia käyntikohteita. Itse olin täällä käynyt reilu kuusi vuotta aiemmin aika pikaisesti. Alueelle on myös tuon jälkeen paljon rakennettu uutta. Mieheni ei ollut tätä nähnyt aiemmin. Tässä muutamia kuvia hyvin kauniista puutarhasta ja kasvihuoneista.


















2013 on valmistunut gorilloille ja bonodoille hienot uudet tilat.


Tämä gorilla rouva, Mimi, on yksi maailman vanhimmista gorilloista. Hän on tullut Wilhelman eläintarhaan jo vuonna 1965. Vuosia aiemmin kuin olen itse syntynyt. Hän on saanut eläintarhassa ensimmäisen lapsensa 1973. Hänellä on yhteensä yksitoista lasta, 18 lastenlasta, 18 lastenlastenlasta ja 3 lastenlastenlastenlasta. Hänellä oli hyvä tuuri, kun sai juhlia 50-vuotisjuhlansa 2013 uudessa apinatalossa.


Gorilloilla ja bonodoilla oli myös tosi hienot ulkotilat.


Mammuttipetäjämetsää.


Oli monta kaunista ja isoa kasvihuonetta, osa niistä oli maurilaistyylisissä kylpylärakennuksissa. Vuonna 1853 rakennettu talvipuutarha, Amazon-talo jossa lämpötila on 25-28 ° C:tta ja noin 80 prosentin ilmankosteus sekä kaktustaloja. Aika ihanaa oli näissä viidakoissa kävellä, kun vielä eksoottiset linnut lentelivät ja laulelivat puiden ja kasvien lomassa.






Kuvia otin taas tuttuun tapaan paljon, reilut seitsemänsataa. Tässä alla niistä reilu parisataa. Hienointa seurattavaa olivat apinalapset ja se miten mukavan näköisesti emo heitä hoivasi, mutta niin paljon, kun otinkaan heistä kuvia, niin ikkunoiden läpi kuvattuna suurimmasta osasta kuvista tuli epäselviä.

Jääkarhut jäi näkemättä sillä 21 heinäkuuta oli naarasjääkarhu kuollut 28 vuoden ikäisenä. Alustavien tutkimusten mukaan maksasta oli löytynyt kasvain. Uros jääkarhuakaan ei näkynyt ulkoilemassa. Pieni pettymys oli perhostalo, kun on käynyt Bodenseellä Mainau-saaren ihanassa perhostalossa.

Aikaa meillä meni seitsemän tuntia tällä vaellusretkellä. Lopussa jopa vähän kiire tuli, että koko reitti keretään katsella. Askelista päätellen matkaa kertyi noin seitsemän kilometriä eli vauhti ei ollut kovin kiireinen.

Oli kyllä hieno kurkistus niin eläinten, lintujen, hyönteisten kuin kasvienkin ihmelliseen maailmaan. 


Soleil  

Ei kommentteja: