Päivät 1-3.4.2017: Kun saa viettää aikaa ja kulkea näissä jylhissä vuorimaisemissa rakkaimman kanssa.
Päiväkävelyllä tutustuttiin Àger-kylään. Kylässä asuu vain reilu kolmesataa asukasta. Käytiin kukkulalla tutustumassa katalonilaiseen vanhaan ja historiallisen linnan raunioihin espanjankielisessä opastuksessa. Katseltiin ja kuunneltiin paikallista elämää. Ihmisiä ei ollut paljoa liikkeellä, mutta espanjalaiset ovat kyllä puheliaan kovaäänisiä ravintolassa. Leirintäalueella toisella puolella meitä oli hiljaa puhuvia espanjalaisia, mutta toisella puolella kovaäänisiä, niin että yölläkin neljän aikaan isosti puhuivat ja nauroivat teltassaan.
1.4.2018:
Àger
2.4.2018: Tänään oli Mieheni tärkeä päivä, joten halusimme kulkea tämän päivän upeissa vuorimaisemissa. Tämän päivän takia meillä piti lähteä pohjoisrannikolta matkaa jatkamaan. Oman tärkeän päivän vietimme reilu vuosi aiemmin Caminito del Reyllä. Näissä kummassakin paikassa oli hyvä vanheta rakastaen.
Olimme jo kysyneet leirintäalueelle saapuessamme, että onnistuuko heiltä saada autokuljetusta tiettyyn paikkaan ja tietystä paikasta pois tänään. Kyllä onnistui. Aamupuuhastelujen jälkeen leirintäalueelta kuljetuksella huristeltiin 11 km päähän parkkipaikalle (Pàrking de la Pertusa, 25692 Àger, Lleida, Espanja) Corçà kylän taakse.
Lähdimme parkkipaikalta reilun yhdeksän kilometrin ja reilun seitsemän sadan nousumetrin vaellusretkelle. Meidän omat älykellot näyttivät matkaa kertyneen reilun yksitoista kilometriä. Maisemat olivat upeat ja ilma sopivan lämmin. Ilmakin oli tyyni. Ensin kävelimme viitisen kilometriä, kun saavuimme upealle kanjonille. Syötiin eväät metsässä aiemmin ränsistyneen talon pihalla vinksollaan olevan pöydän ääressä. Voi kuinka olikaan romanttista. Hienoja maisemia ja upeita elämyksen hetkiä koimme kanjonin jyrkillä reunoilla kulkiessamme.
Leirintäalueen kuljetus haki meidät pois parkkipaikalta reitin toisesta päästä, Parking La Masieta. Suurin osa kävijöistä käy juuri täältä kävellen mutkan kanjonin toisessa päässä. Ajomatkaa oli leirintäalueelle 30 kilometriä aika huonokuntoista tietä ja aikaa meni 45 minuuttia. Muutamassa paikassa oli vielä lunta vähän tiellä. Maisemat olivat matkalla mukavat. Kaukana näkyi kauniisti lumivuoret. Ajattelimme vähän, että mitä aamun vienti ja tämä meidän haku maksaa. Arvelimme hinnan olevan noin sadan euron luokkaa. Yllätyimme kovasti, kun meno- ja paluumatkalle tuli hintaa yhteensä kolmekymmentä euroa. Eikä poitsu huolinut edes viiden euron lisämaksua ottamaan, jota hänelle tarjosimme.
 |
| Vasemman puoleinen matka aamulla ja oikeanpuoleinen mutkatie iltapäivästä. |
Mont-Rebei on katalonian suurin rotko. Congost de Mont-Rebei on yksi alueen mahtavimmista vaellusreiteistä. Rotkossa virtaa Noguera Ribagorçana -joki. Pystysuorat kalliot nousevat 500 metrin korkeuteen. Kapeimmalta kohdalta kalliot ovat vain 20 metrin päässä toisistaan.
Tässä muutama kuva matkalta. Näistä maisemista lähdimme vaeltamaan tämän niin upean reitin. Kuvassa näkymät etelään päin.
Ja tästä meidän menosuuntaan päin. Tästä oli rotkon alkuun matkaa viisi kilometriä. Reitin olisi voinut kulkea toiseltakin puolelta jokea tai kanootilla/veneellä rotkon pohjalla. Matkalla emme pitäneen mitään kiirettä, joka välissä ihmeteltiin ja katseltiin tätä erilaista kauneutta kuin Alpit antavat.
Kaukana näkyi kauniina lumihuippuiset vuoret.
Ennen tätä päivää oli tämä kohta netistä katsottujen kuvien takia vähän minua mietityttänyt. Entäs jos en tuosta uskallakaan kulkea? No, eihän siitä tarvinnut kuin kävellä ja ottaa muutama kuva samalla.
Polku ei kovin leveä tässä kohtaa ollut.
Et ole tulossa vanhemmaksi, olet vain kypsymässä.
Elämässä ei vuosilla ole merkitystä
– tärkeintä on osata käyttää hetket.
Ainut tapa elää kauan on vanheta.
Caminito del Rey on hieno ja upea luontokohde, mutta niin oli tämä Congost de Mont-Rebeikin. Caminito del Rey ei ollut ollenkaan pelottava, eikä nykyään maailman vaarallisin, kun siellä kävellään jykevillä kävelytasoilla. Tämä Congost de Mont-rebei oli enemmän luontopaikka ja koko vaellusmatkan oli hienot maisemat ympärillä. Vaikka kallionjyrkänteiden kävelyurissa menikin seinämässä vaijeri, josta haluttaessa saattoi pitää kiinni, niin kyllä jotenkin tämä reitti oli erilailla jännempi, kun reunakaiteita ei ollut. Ei kuitenkaan ollenkaan pelottava ja vaarallisen tuntuinen.
Elämässä olkoon monta onnenhetkeä unohtumatonta.
2.4.2018:
Congost de Mont-Rebei
Kauneimmat juhlahetket, sydämeen tallennetaan.
Ne myöhempiin päiviimme jäävät muistoja kultaamaan.
Laakso ja maisemat olivat ihanan kauniit sekä pyöräretki iloisen lystikäs, jolle pituutta tuli reilu 16 kilometriä ja nousumetrejä 580. Kaksikymmentä oli lämmintä varjossa, kun palasimme mökkiautolle.
3.4.2018: Biking in Montsec Range
Iltapäivä istuttiin auringon paisteessa mökkiauton edessä. Harmitti, kun loma alkoi olla lopuillaan, mutta sitäkin enemmän nautittiin näistä yhteisistä hetkistä ihanassa kevätsäässä. Kissa-Tytöille tämä leiripaikka oli ollut erityisen mieleinen, kun pihalla oli heille silmänruokana hyppelevät pikkulinnut. Prinsessa oli myös nähnyt muutaman kerran irtokissan, josta hän oli ollut aika innoissaan.
Jatkuu,.. ollaan puskaparkissa sekä vuorimaisemissa ennen nopeaa kotimatkaa.
Soleil
Edelliset reissun juttuosat:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti