Ei ole aivan sama millä kengillä sitä luonnossa kulkee. Itse luotan vaelluskengissä Hanwagin malleihin. Tämä ei ole kaupallinen mainos, koska somekanavillani en salli mainoksien näkyvän. Kirjoitan vaan aivan omista kokemuksistani.
Vaelluskengät luokitellaan A, B, C ja D sekä näiden yhdistelmiin. Kenkien luokitukseen vaikuttaa kengän jäykkyys, paino, varren korkeus, varren materiaali ja pohjan kuviointi. Aina on parempi vähän liian jäykkä kenkä kuin liian pehnyt. Hanwag erottelee vaelluskengät myös alueittain: Alpine, Trekking, Hiking, Travel. Tämän valokuvan kaappasin Hanwagin sivuilta. Kuvasta näkee luokittelut maastokuvassa. Alppiniityllä riittävät A ja B luokan vaelluskengät, mutta aivan vaativimmissa ja kilometrien korkuisilla vuorenhuipuilla on hyvä olla jo D-luokan vaelluskenkä.
Kokemuksen mukaan ei ole sama asia millä kengillä sitä kulkee. Tasaisella tuo ero eri kenkien välillä on pienempi kuin jyrkissä ja kivisissä maastoissa. Lenkkari on hutera kenkä, eikä anna vaihtelevissa maastoissa riittävää tukea jalalle. Toki lenkkareitakin on moneen eri tarkoitukseen. Joskus kun teen pienen kävelyretken lenkkarit jalassa ja poiketaan johonkin jyrkempään niin tuntuu ettei huteruuden takia edes uskalla alas tulla. Saatikka kulkemaan kiveltä kivelle. No, onhan sitä maalla aikanaan kulkenut jos vaikka missä avojaloin. Aika ja vaatimukset kengänkin suhteen muuttuvat.
En tiedä johtuuko tämä selästäni vai mistä. Omilla lenkkareilla kävellessä aina tulee turruusoireita jalkoihini, vaikka kengät eivät ole liian pienet eivätkä kapeat. Viimeksi ostetuimmat Niket ovat kyllä paremmat kuin edelliset Adidakset. Aina pyöräretkilläkin, erityisesti vuorilla, lenkkarit tuntuivat liian tukemattomilta, kun jalan tökkää maahan tai kun taluttaa pyörää jyrkässä ylä- tai alamäessä. Pelkkiä pyöräilykenkiä en halunnut ainakaan vielä hankkia. Reilu kuukausi sitten hankin jäykemmät lenkkarit - retkikengät, Salomon XA Pro 3D GTX Women. Kuminen kärkisuojus suojaa varpaita niin pyöräillessä kuin poluilla. Näissäkin saan oireita jalkoihin, mutta ovat paremmat kuin tavalliset lenkkarit.
Tässä viisi vuotta palvelleet vaelluskengät huolettuna. Nämä ovat antaneet niin monta mukavaa hetkeä ja onnistumisen tunnetta. En suinkaan näitä ole vielä hylkäämässä. Olenhan niihin ostanut uudet ja aidot pohjallisetkin. Nämä ovat kaikkia lenkkareita paremmat metsikössä ja jopa aivan asfalttipinnalla kävellessä.
Tämä Hanwag Tingri Lady on A/B-luokan vaelluskenkä eli sopii kevyeen vaellukseen poluilla. Kokemuksesta ei anna kuitenkaan riittävää tukea jalalle jyrkissä laskuissa ja kivikoissa, kun pohja on taipuisa.
Nämä ensimmäisenä hankitut Hanwag Tingri Ladyt ovat olleet erityisen hyvä hankinta, mutta noita hankkiessa emme tienneet, että alamme enemmän kulkemaan vuorilla ja korkeammalla vaativammissa olosuhteissa. Metsissä ja loivissa olosuhteissa on kyllä tukevampana kenkänä lenkkaria parempi kenkä.
Noille kivipoluille ja kivikoissa kulkemiseen hankittiin kaksi vuotta sitten Hanwag Ferrata Combi GTXt. Kuvia noista kengistä on tuolla vanhassa jutussa, AJATUKSIANI KENGISTÄ. Kenkä on C-luokan vaelluskenkä vuorille. Ajattelimme, että onko kenkä liian vaativa meidän käyttöön, mutta on osoittanut olevan loistava kenkä kivipohjalla kulkiessa. Täysin jäykän pohjan ansiosta on helppoa kävellä myös kiveltä kivelle, myös kenkää kiertävä kuminen suojareunus suojaa kenkää ja jalkaa kivien iskuilta. Kenkäni on normaalilestinen. Varmaan siitä syystä joskus paksumman vaellussukan kanssa kenkä tuntuu tuntien vaelluksen jälkeen jalan turvottua vähän liian kapealta isonvarpaan sivulta. Viime käyttökerralla, 6-8.7.2018: SUUREN PEUKALON VALLOITUS, kun käytin ohuempaa vaellussukkaa, niin tuota pientä ongelmaa ei tuntunut.
Pian Hanwag Tingri Ladyt hankkimisen jälkeen aloin pohtimaan, että olisko sittenkin pitänyt hankkia nämä kengät, jotka nyt hankin. Kenkä on B-luokan Hanwag Lhasa Wide Lady ja leveämmällä lestillä. Kengän saa myös normaali lestisenä. Tässä kengät ovat ennen ensimmäistä käyttökertaa kuvattuna. Kuitenkin ovat jo Hanwagin kyllästyssprayllä ja kenkävahalla käsitellyt. Vaelluskenkien huolto on myös tärkeä asia. Hyvin hoidettuna kengän saa pitää vaelluskaverina pitempään.
Pian Hanwag Tingri Ladyt hankkimisen jälkeen aloin pohtimaan, että olisko sittenkin pitänyt hankkia nämä kengät, jotka nyt hankin. Kenkä on B-luokan Hanwag Lhasa Wide Lady ja leveämmällä lestillä. Kengän saa myös normaali lestisenä. Tässä kengät ovat ennen ensimmäistä käyttökertaa kuvattuna. Kuitenkin ovat jo Hanwagin kyllästyssprayllä ja kenkävahalla käsitellyt. Vaelluskenkien huolto on myös tärkeä asia. Hyvin hoidettuna kengän saa pitää vaelluskaverina pitempään.
Kengän pohja on huomattavasti tukevampi kuin mitä on Hanwag Tingri Ladyssä, lähes joustamaton, joustaa kuitenkin hieman. Vähän korkeampi varsi antaa enemmän tukea myös nilkalle. Kärjessä ja kantapäässä on kiveniskusuojat.
Niin lähdimme pienelle testivaellukselle. Nämä maisemat eivät kyllä ole kauneudesta huolimatta polkujen ja teiden tasaisuuden takia paras mahdollinen paikka, mutta antavat kuitenkin jo vähän tuntumaa, kun kävelin jyrkemmässä ja kivilläkin välillä.
Käytän lähes aina sanaa vaellus, joka varmasti on joidenkin mielestä väärä sana. Minun suuhun sana patikointi tuntuu aivan oudolta sanalta. Vaellus sana tuntuu luonnolliselta. Tässä joskus kesällä luin suomalaista alan keskustelupalstaa. Joku kysyi, milloin voi puhua vaelluksesta. Suuremmalle osalle se tuntui olevan sellainen reissu luonnossa, että kuljetaan merkittyjen reittien ulkopuolella, kuljettaen päivien ruoka ja yöpymis romppeita myöten rinkassa mukana. Useimmille vasta kolme yötä metsässä oli vaellus, mutta joillekin vasta viikon reissu. Oli niitäkin jotka sanoivat, ettei ole merkitystä käyttääkö sanaa retki, vaellus vai patikointi. Joku piti myös lasten kanssa lähimetsään tehtyä retkeä vaelluksena.
Jos ajatellaan, että vasta kolmen yön luonnossa yöpyminen ja kulkeminen ei merkityillä reiteillä tekee vaelluksen, niin eihän täällä keski- ja etelä-Euroopassa juuri kukaan vaella. Täällä kuljetaan merkityillä reiteillä ja yövytään vuorilla yleensä hüteillä. Täällä on kiellettyä kulkea reittien ulkopuolella sekä leiriintymien teltoissa vuorilla. Jopa Kroatiassa merkittyjen reittien ulkopuolella kulkeminen voi olla aivan hengen vaarallista maahan parikymmentä vuotta sitten sodan jäljiltä jääneiden maamiinojen takia. Niistä varoitellaankin siellä varoitustauluin.
Käytän lähes aina sanaa vaellus, joka varmasti on joidenkin mielestä väärä sana. Minun suuhun sana patikointi tuntuu aivan oudolta sanalta. Vaellus sana tuntuu luonnolliselta. Tässä joskus kesällä luin suomalaista alan keskustelupalstaa. Joku kysyi, milloin voi puhua vaelluksesta. Suuremmalle osalle se tuntui olevan sellainen reissu luonnossa, että kuljetaan merkittyjen reittien ulkopuolella, kuljettaen päivien ruoka ja yöpymis romppeita myöten rinkassa mukana. Useimmille vasta kolme yötä metsässä oli vaellus, mutta joillekin vasta viikon reissu. Oli niitäkin jotka sanoivat, ettei ole merkitystä käyttääkö sanaa retki, vaellus vai patikointi. Joku piti myös lasten kanssa lähimetsään tehtyä retkeä vaelluksena.
Jos ajatellaan, että vasta kolmen yön luonnossa yöpyminen ja kulkeminen ei merkityillä reiteillä tekee vaelluksen, niin eihän täällä keski- ja etelä-Euroopassa juuri kukaan vaella. Täällä kuljetaan merkityillä reiteillä ja yövytään vuorilla yleensä hüteillä. Täällä on kiellettyä kulkea reittien ulkopuolella sekä leiriintymien teltoissa vuorilla. Jopa Kroatiassa merkittyjen reittien ulkopuolella kulkeminen voi olla aivan hengen vaarallista maahan parikymmentä vuotta sitten sodan jäljiltä jääneiden maamiinojen takia. Niistä varoitellaankin siellä varoitustauluin.
Tämä kaadettu puuvanhus on ollut jo täällä metsikössä Napoleonin kulkemisen aikaan. Olen 169 cm pitkä ja puun paksuus ylsi leukaani asti.
Kantokin oli melkoinen.
Metsässä oli muitakin paksuja puita pystyssä, kuitenkin paljon kapeampia.
Joku tehnyt joskus majan puuhun. Pellon reunalla oli metsä hassusti vinossa.
Muutama geökätkökin löydettiin. Monesti nuo löydöt mukavasti yllättävät. Kätkön laittaja on nähnyt jopa vaivaa kätkön eteen. Tämän geökätkörasian kannen alus näytti tältä. Pohjaan oli liimattu kankainen ja vanutäytteinen sydän.
Metsässä oli myös rakastavaisia puita kiinni toisissaan.
Metsästä löytyi myös kuoppia 1944 pommitusten jäljiltä.
Musta orava. Yleensä orava on ruskeasävyinen. Tämä musta on harvinaisempi värimuunnosyksilö.
Pakkohan tämä niin ihana, mutta niin harvinaiset kuvat on tänne muistiin myös laittaa. Ramses-kissa oli se joka lähes aina odotti meitä ikkunassa. Ramseksen jälkeen meitä on odotettu ikkunassa hyvin harvoin. Varmasti vain alle kymmenen kertaa ja näin kahdestaan tämä taitaa olla vasta toinen kerta, että Prinsessa-täti ja hänen siskontyttärensä Kuningatar odottavat. Kotiin oli ihana palata, kun Kunigatar odotti ikkunassa. Tarkempi kuvan katselu osoitti, että Tätinsä oli ikkunan edessä myös lipaston päällä odottamassa. Ikkunan takaa jutellessa Kunigattarelle tuli Prinsessakin ikkunaan. Ovat he kerrassaan ihania! Mamman sydän sulaa näistä tupsukorvien suloisista katseista.
Hanwag Lhasa Wide Ladyt tuntuivat erittäin hyviltä tällä kahden tunnin pienellä sunnuntaivaelluksella. Eivät hiertäneet eivätkä painaneet mistään, vaan kengillä olisi ollut hyvä vain kävellä pitempäänkin vaikka ensikertaa olivatkin jalassa. Tulipa vain mieleen, että nämä olisi pitänyt jo hankkia paljon aiemmin. Voittavat mennen tullen lenkkarit. En nyt kuitenkaan kehtaa näillä lähteä käymään kävelyllä parin kilometrin päässä lähi-Lidilissä, vaan sitä virkaa saa kelvata lenkkarit tai nuo uudet Salomonit. Ja noilla vanhoilla jo monta ihanaa retkeä nähneillä Hanwag Tingri Ladyillä voin hyvin kulkea kotikylän asfalttiteitä pitkin lähimetsiin ja peltojen laidoille.
Soleil
Ps. Vähän vielä sääasioita muistiin. Aika näyttää jääkö keskiviikon 22.8.2018 lämpölukemat muistoihin viimeisinä elokuun yli 30 asteen lämpöinä. Varmasti vielä hellepäivistäkin saamme nauttia, tänäänkin kotimittari on näyttänyt 25,8. Onhan vielä Baijerin koululaisetkin kesälaitumilla 10.9 asti, joten kesä jatkuu.
Torstai ja perjantai olivat sadepäiviä ja lämpö laski alle kahdenkymmenen, joka tuntui niin kylmältä. Kissatkaan eivät pitkään viihtyneet parvekkeella. Yölämpötilakin on laskenut. Lauantaiaamuna mittari näytti seitsemän aikaan 7,9 astetta vain lämmintä, kun tänä aamuna noin 12 astetta. Eivätpä Kissatkaan ole aamulla herätessämme pääsyä paravekkeelle ovella heti odottaneet. Olihan se Itävallassa Salzburgin seudulla ja Saksassakin päin jo nakannut lunta, jossain aivan kymmeniä senttejä.
Torstai ja perjantai olivat sadepäiviä ja lämpö laski alle kahdenkymmenen, joka tuntui niin kylmältä. Kissatkaan eivät pitkään viihtyneet parvekkeella. Yölämpötilakin on laskenut. Lauantaiaamuna mittari näytti seitsemän aikaan 7,9 astetta vain lämmintä, kun tänä aamuna noin 12 astetta. Eivätpä Kissatkaan ole aamulla herätessämme pääsyä paravekkeelle ovella heti odottaneet. Olihan se Itävallassa Salzburgin seudulla ja Saksassakin päin jo nakannut lunta, jossain aivan kymmeniä senttejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti