Päivät 30-31.3.2017: Puskaparkista La Corneja -rannalta ei tarvinnut yöllä lähteä myrskyä karkuun. Haikein mielin hyvästelimme vehreän pohjois-Espanjan rannikkoalueen.
30.3.2018: Illalla saimme pistää nukkumaan tähtien ja kuun loisteessa. Ilman niiden loistetta olisikin ollut pimeää. Heräsin jo neljän jälkeen, kun tuuli alkoi hiljaiseti vinkua kattoikkunoissa ja satoi vettä. Nukahdin joksikin aikaan, mutta puoli kuuden jälkeen nousin ylös, kun tuuli oli voimistunut niin, että jo vähän heilutti mökkiautoa. Sääennusteiden mukaan puhuri olisi ollut vain 68 kilometriä tunnissa. Sade oli kuitenkin loppunut, kuu ja tähdet loistivat taivaalla jälleen. Seitsemän lopulla tuuli tyyntyi niin, ettei se enää kuulunut mökkiauton kattoikkunoissa. Kömmin takaisin pehkuihin. Kun myöhemmin heräsimme aurinko porotti siniseltä taivaalta. Olimme saaneet ihana lahjan viimeiseen aamuun täällä meren äärellä.
Oli suorastaan ihana aamu ja näkymät merelle. Kissojakin meri tuntui kovasti kiinnostavan. Aivan niin, että ikkunan ääreen nukahdettiin. Tätä ihanaa näkyä ja hetkiä muistelemme varmasti vielä monesti jälkeenpäinkin.
Aamutoimien jälkeen tehtiin pieni kävelyretki alas rannalle ja kirkkomaan pihalta kukkulalta käytiin etsimässä geokätkö. Nuoret kilpapyöräilijät olivat aikaisin harjoittelemassa ja tulivat näköalapaikalle meren äärelle taukoa pitämään. Heillä oli myös pari huoltoautoa perässä. En tiedä mikä järki oli toisella huoltoauton vanhalla mieskuljettajalla. Hänellä oli autonsa katolla kaiuttimet ja kun rannalle tulivat pisti jotain aivan kauheata musiikkia soimaan volumit täysillä. Siinä oli kaukana luonnonrauha. Tuskin pojat edes tuollaisesta musiikista pitivät. Espanjalainen karavaanaripariskunta oli pöytäryhmässä ulkona syömässä aamupalaa. Heistä mies kävi jotain sanomassa tälle musiikinsoittajalle ja musiikki laitettiin kokonaan kiinni. Saivat sentään meren ääniä hetket pojat kuunnella.
Pieni lintukamerani on kyllä aika veikeä matkakaveri, kun sillä pääsi näkemään kaukana olevilla lumihuippuisilla vuorilla olleen lumivyöryn. Tuohon vuorialueeseen, joka oli myös käyntilistallamme, Picos de Europan kansallispuisto, tutustumiseen ei tällä reissulla ollut aikaa.
Rannikkoa länteen päin olimme noin 250 kilometriä ehtineet ajelemaan päivien aikana. Monta paikkaa jäi sateen takia matkalta näkemättä. Toisaalta, jos ei olisi satanut, niin emme edes tänne asti olisi ehtineet, kun olisimme olleet useampia päiviä samassa paikassa vaeltamassa ja pyöräilemässä. Hienoa rannikkoaluetta olisi ollut reilu 400 kilometriä länteen päin vielä. Upeita rantoja, jopa aivan yksi maailman kauneimmista rannoista, Playa de las Catedrales. Myös hienoja kyliä ja luontokohteita.
Reilun kolmen viikon lomastamme olivat päivät vähenemässä. Oli käännyttävä jo kotiin päin. Hyvästelimme haikein mielin meren ja nämä vihreät kauniit rannat, Cantabria rannikkoalueen. Tänne vielä varmasti palaamme.
30.3.2018:
Mirador De La Corneja
Ilma kylmeni kilometrin korkeudella vain seitsemään lämpöasteeseen. Eikä puiden lehdet edes olleet hiirenkorvilla. Taisi olla kevät täälläkin myöhässä?
Näki pelloista, että vettä oli viime päivinä satanut täällä runsaasti, kun osa oli lampena.
Sillan kupeesta kävimme geokätkön etsimässä.
Ajelimme Mirador del Buitren näköalapaikalle, josta pitäisi nähdä isojen lintujen liitelevän taivaalla, jopa partakorppikotkien. Hanhikorppikotkia lenteli taivaalla noin parikymmentä eli ei läheskään niin paljon kuin mitä Salto Del Gitanossa olemme tällä reissulla nähneet reilu vuosi aiemmin, 22.12.2016-22.1.2017 Joululoma: 3.osa: SATOJEN HANHIKORPPIKOTKIEN SEURASSA.
Upean uljaasti suuret komistukset taivaalla lentelivät, vaikka vähän liian kaukana olivatkin. Sain kameran linssin läpi seurata kuinka eräs hanhikorppikotka söi jotain pientä eläintä.
Emme sopineet Arnedillo matkaparkkiin, Area de Autocaravanas de Arnedillo. Se oli aivan tupaten täynnä. Vähän harmitti, kun olisimme varmaan lintuja nähneet sieltäkin päin ja Arnedillo-kylä vieressä näytti ihan mukavalta.
Seuraavakin matkaparkki oli täynnä. Ajelimme kymmenen kilometrin päähän Enciso-kylän parkkipaikalle. Seitsemän muutakin karavaanariautokuntaa vietti yön parkkipaikalla.
Tässä tämän päivän kolmensadan kilomerin ajoreitti.
31.3.2018: Aamulla oli vain 5,3 astetta lämmintä. Säätiedotuksen mukaan pari astetta vain. Lumihiutaleitakin nakkeli taivaalta ja samaan aikaan aurinko paistoi. Vähän näkyy kollaasikuvan vasemmasta yläreunankuvasta lumihiutaleet. Täällä sisämaassa oli tosi kylmää. Aamukahvin ja järjestelyjen jälkeen kulkureiden matka jatkui.
Menimme uudestaan Mirador del Buitren näköalapaikalle katsomaan kotkia. Josko sieltä jonkun uuden lajin olisimme bonganneet. Tuuli oli niin voimakas, että meinasi viedä meidät mukanaan. Linnut se oli jo vienyt, kun vain muutama urhea oli taivalla lentelemässä. Täälläkin olisi ollut kivoja reittejä käveltäväksi meille luontomatkailijoille, mutta matkaa oli jatkettava.
Kuvia tässä muutama molemmilta päiviltä.
30.3.2018: Mirador del Buitre, Arnedillo
Illalla meillä tyhjeni espanjalainen kaasupullo, jonka kävimme heti ensimmäisellä Repsol-huoltoasemalla vaihtamassa täyteen. Hinta oli 12 euroa. Meillä oli kaksi kaasupulloa mukana toinen saksalainen ja toinen espanjalainen.
Ajelimme hyvin vaihtelevien maisemien halki, välillä jopa hyvin tylsien, niin kuin edellispäivänäkin. Pohjoisen rannikon vehreys oli poistunut ja tilalle tullut tyypillistä espanjalaista punaista hiekkakivimaisemaa. Tässä muutama tiemaisemakuva matkan varrelta. Kuviakin oli hyvä räpsiä likaisen ikkunan läpi, kun aurinko ei paistanut vasten.
Tässä ajetaan Greenwichin nollameridiaanin yli eli merkkikaaren alta.
Olimme Kataloniassa ja se näkyi mm. keltaisista merkeistä teiden pinnalla.
Ajelimme 2015-2016 joululomalla Andorrasta päin vähän matkaa samaa tietä. Kävimme Balaguerissa Lidlissä silloinkin. Olimme tuolloin Sant Llorenç de Montga -kylässä ja Camping la Noguerassa ihastelemassa hienoja maisemia. Tehtiin pari pientä vuoriretkeäkin. Olemme tuosta asti jo tietäneet, että täällä päin on paljon hienoja vuoria ja maisemia. Oikeastaan joka joululoma tämä on ollut mielessä, mutta täällä vuorilla on joulukussa kylmää. Juttu tuosta reissusta ja kohteesta löytyy tästä linkistä, 12.12.2015-6.1.2016 Joululoma: 2-osa, VUORIMAISEMISTA NAUTTIMISTA.
Tässä ajelimme taas meille aivan uudella tiellä.
Olimme Nogueran alueella, alhaalla näkyi kauniisti Àger-laakso ja edessä komeilevat Montsec vuoret, Serra del Montsec.
Laskeuduimme alas laaksoon.
Ajelimme leirintäalueelle Ageriin, Camping Vall d'Àger. Ilma oli ihana, kun aurinko paistoi ja oli lämmintä.
Tänään tulikin ajokilometriä ihan maukavasti.
Seuraavat päivät ennen pitkiä ajopäiviä kotiin olivat vuorilomailua.
Soleil
Loman edelliset jaksot:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti