Vesiputouksia, kivimonumentteja, vuorimaisemia, uljaita lintuja, yöpymistä metsän keskellä, heräämisiä pakkasaamuihin ja pieni seikkailu joen yli.
27.12.2019: Voi miten nautimmekaan mereltä nousevasta upeanvärisestä auringonnoususta Les Gavines rannalla puskaparkissa, Valencia, 11 Avenida Gola del Puchol. Näky ja väriloisto, kun taivas oli punaisen keltaisen ja violetin eri sävyinen, oli ihanan ikimuistoinen.
27.12.2019: Voi miten nautimmekaan mereltä nousevasta upeanvärisestä auringonnoususta Les Gavines rannalla puskaparkissa, Valencia, 11 Avenida Gola del Puchol. Näky ja väriloisto, kun taivas oli punaisen keltaisen ja violetin eri sävyinen, oli ihanan ikimuistoinen.
 |
| Kuvasta klikkaamalla kuva näkyy näytöllä suurempana. |
Siinä aamutoimien ohella vielä kaikki yhdessä tutkimme karttaa ja me palvelijat teimme viimeisen päätöksen minnepäin tästä jatkaisimme matkaa. Etelässäpäin olisi lämpimämpää. Lännessäpäin vuoristoalueella noin 1500 metrin korkeudella kylmempää, mutta sieltäpäin oli ennusteiden mukaan sadesää väistynyt ja ennusteet lupasivat sinne auringonpaistetta ja viidentoista asteen päivälämpöjä.
Valenciasta lähdimme ajelemaan Madridia kohti. Matkalla täytimme jääkaapin sekä diesel- ja kaasutankit.
Minglanillan seutuvilla käännyimme pienemmälle CM-211-tielle ajelemaan Cuencaa kohden. Matkalla ei juuri muita kulkijoita näkynyt.
Serranía de Cuencan luonnonpuisto - Parque Natural de la Serranía de Cuenca oli seuraava tutustumiskohteemme.
Ajelimme Cañada del Hoyon lampialueelle - Las Lagunas de Cañada del Hoyo.
Puskaparkkipaikat otamme aina park4night-sovelluksesta. Tälle lampien parkkipaikalle Surrounded by nature Cañada del Hoyo metsän keskelle päätimme jäädä yöksi.
Ennen auringonlaskua teimme kävelykierroksen kolmelle lähilammelle.
Nämä kuvat Laguna de la Gitana -lammesta, jonka kävellen kiersimme.
Toisella puolen päätietä oli kaksi lampea.
Laguna del Tejo ja Lagunillo del Tejo
Kissat katselivat ikkunoista lintuja.
Tässä päivän ajoreitti, jolle tuli mittaa vähän reilut kaksisataa kilometriä.
Mukavan ajopäivän ja illan jälkeen kävimme tänne metsän hiljaisuuteen keskenämme nukkumaan.
28.12.2019: Tunsin jo yöllä, vaikka mökkiautossa olikin parisenkymmentä astetta lämmintä, että ulkona on vilpoista. Herättyäni varhain aamulla Kissojen ääntelyihin, ulkoa alkoi kuulumaan pian lintujen laulua. Jopa mökkiautomme yli lenteli huuhkaja, jonka huuteluäänet lähenivät ja taas loittonivat. Päivään oli mukava herätä metsän hiljaisuudessa, vaikka maa olikin kuuran peitossa.
Aamupalan ja järjestelyjen jälkeen teimme lampikierroksen. Pienimmän lammen, Lagunillo del Tejo, pinta oli aamulla jääriiteessä.
Harmitti jatkaa matkaa, kun täällä olisi voinut viettää vaellellen ja pyöräillen muutaman päivän, mutta päivät loppuvuodelta olivat käymässä vähiin. Serranía de Cuencan luonnonpuistosta halusimme nähdä tärkeimmät luontonähtävyydet ennen vuodenvaihdetta. Uuden Vuoden halusimme olla taas tietyssä paikassa.
Kuurassa olevien pelto- ja metsämaisemien läpi ajelimme vajaan kahdenkymmenen kilometrin matkan seuraavaan kohteeseen La Balsa, La Balsa de Valdemoro-Sierra, vesiputouksille.
Maa oli kuurassa, mihin ei vielä lämmin talviaurinko päässyt paistamaan. Ajoimme "kelirikkotietä" vesiputouksille.
Näiden vesiputousten sanotaan olevan yksi kauneimpia paikkoja Cuencan maakunnassa.
Harmikseni aurinko nousi vesiputouksen takaa. Hyvien kuvien ottaminen varjossa olevista vesiputouksista vasten aurinkoa oli minulle mahdotonta. Maa kuurassa ja talvisena näytti vähän harmaalta.
Pari pädillä otettua lyhyttä filmin pätkää.
Ennen Valdemoro-Sierra -kylää lähellä oli rinnettä alas tulossa iso lammaslauma paimenen kanssa.
Seikkailuakin pientä tuli vastaan, kun Rio Guadazaon ylitimme.
Joen yli tehty betonilaatta oli haljennut ja loiva nousu jäinen.
Vaikka talvirenkaat oli mökkiauton alla niin ensin ei meinattu joen yli päästä. Pienellä lisävauhdilla renkaat sutien sitten onneksi pääsimme joen ja jää yli.
Maalaismaisemien halki ajelimme. Matkalla oli muutama pieni kylä.
Ajelimme päätieltä syrjään katsomaan vesiputousta.
El Río Júcar -joki virtasi kauniina Chorrera del Molino vesiputouksena alas.
Seuraava kohteemme oli Cuervo-joen lähde ja sen kauniit vesiputoukset, El
Nacimiento del Río Cuervo. Kävelimme parkkipaikalta havumetsän läpi soliseville putouksille.
Oli niin kauniin näköistä ja kuuloista, kun vesi juoksi alas rinnettä sammalten ja pienten pensaiden välistä.
Nousimme rinnettä ylemmäs.
Kävelimme Cuervo-joen lähteelle. Vesi jokeen tulee vuoren sisältä luolasta.
Täällä vesiputouksien kauneudessa 1400 metrin korkeudella merenpinnasta kasvavat myös useat orkidealajit.
Päätien toisella puolella oli ravintoloita ja toinen iso parkkipaikka täynnä espanjalaisia autoja. Täälläkin vesi virtasi kivan näköisesti metsässä. Ravintolat olivat niin täynnä ihmisiä että käänyimme ovelta pois kummastakin.
Jatkoimme matkaa Las Majadasia kohti. Tie oli kapeahko ja paikoin kuoppainen. Olipa kiviäkin vyörynyt muutamassa kohden tielle.
Matkalla näimme toisen kerran päivän aikana peuroja. Las Majadasin lähellä oli hevosia tiellä. Olimme vuoristossa 1500 metrin korkeudella.
Seuraava kohteemme oli Los Callejones de las Majadas.
Nämä epätavalliset kalkkikallion muodostumat ovat kehittyneet miljoonia vuosia sitten tuulen, veden ja jään aiheuttaman eroosion vaikutuksesta. On labyrinttimaisia kivikujia, siltoja, kaaria, ovia ja aukkoja. Kivet muistuttavat myös ihmisen ja eläinten hahmoja.
Olimme ajatelleet tehdä tämän kävelykierroksen aamulla, mutta aikaa oli ennen pimeän tuloa, joten lähdimme kiertämään kävellen tämän noin 3.6 kilometrin kierroksen. Kannatti seurata sokkeloisella reitillä nuolimerkkejä ettei eksynyt. Numerokohteita reitillä oli yli seitsemänkymmentä. Meidän lisäksi reitillä oli samaan aikaan muutama espanjalainen perhe.
Tämä oli niin heino iltakävely kivisessä ihmemaassa. Oman erikoisen lisän kallioille ja maisemille teki punertava auringonlasku.
28.12.2019: Los Callejones de las Majadas
Päivän ajomatka oli noin sata kilometriä tällä reitillä.
Tämän upean luontopaikan näkymien ääreen kävimme kiitollisin mielin yöpuulle.
Tämän upean luontopaikan näkymien ääreen kävimme kiitollisin mielin yöpuulle.
29.12.2019: Yö oli jälleen kylmä, mutta niin hiljainen täällä luonnon keskellä. Meidän lisäksi parkkipaikalla yöpyi retkiauton kanssa espanjalainen nuoripari koiransa kanssa. Aamujuttujen jälkeen jatkoimme matkaa.
Hevosia oli jälleen tiellä.
Seuraava kohteemme oli El Ventano del Diablo -näköalapaikka.
Rio Jucar virtaa alhaalla kanjonissa. Täällä bongasimme reissun ensimmäiset hanhikorppikotkat. Näkymät olivat ympäriinsä ihastuttavan upeat.
Matkalla ajellessamme eteenpäin taivaalla lenteli enemmän isoja uljaita hanhikorppikotkia, joiden lentoa pysähdyimme ihastelemaan vaikka kaukana linnut olivatkin.
Saavuimme ihastuttaviin maisemiin Uñaan. Tässä pikkukylässä on asukkaita noin sata.
Kaunis Uñan järvi, La Laguna de Uña.
Olimme useammassa kohdassa kylällä parkissa sekä teimme kävelyretken. Taas saimme ihastella kauniita maisemia. Samalla etsimme myös yöpaikkaa. Olisimme halunneet ravintolassa syödä 12 euron hintaisen menun, mutta ravintola oli juuri menossa kiinni.
Taivaalla lenteli kymmeniä hanhikorppikotkia. Tiirailimme kiikarilla ja kameran linssin läpi niiden kulkua. Tuota olisi voinut tehdä loputtoman pitkään, mutta oli viimein lopetettava kun silmät ja käsivarret olivat jo kipeät.
Karvaisetkin karavaanaritkin tykkäsivät maisemista. Beibi-Kuningas etsii leikkihuiskaa kätköpaikasta. Hän on hassu kaveri.
Tämän päivän ajomatka oli vähän reilun 30 kilometrin mittainen.
Olin kotona katsellut kävely- ja pyöräreittejä tältä alueelta ja suunnittellut, että olisimme tutustuneet täällä ympäristöön useamman päivän ajan. Meillä kun on tapa, että kuljetaan sen hetkisen mielen ja sääennusteiden mukaan. Aluksi suunnitelma oli viettää joulun aika täällä luonnonpuiston alueella. Tänne luvattiin joulun ajaksi epävakaista säätä ja muutimme suunnitelmia.
Parkkipaikalla järven äärellä yöpyi meidän lisäksi kolme muuta espanjalaista karavaanariporukkaa.
30.12.2019: Kuura peitti näkymät jälleen aamulla. Aamupalan ja järjestelyjen jälkeen jatkoimme matkaa.
Ajelimme reilun kymmenen kilometrin päähän katselemaan La Ciudad Encantadan erikoisia kivimuodostelmia.
La Ciudad Encantada karstimuodostumat ovat kalkkikivestä ja dolomiiteista. Muodostumat ovat muodostuneet noin 90 miljoonaa vuotta sitten.
Näiden kivien tarina, Amantes - Rakastajat.
13. vuosisadalla nuori mies Juan Diego Martinez de Marcilla rakastui Lady Isabel de Seguraan. Nuoren leidin isä oli erittäin rikas mies ja ei hyväksynyt Diegon ja Isabelin naimisiinmenoa Diegon sosiaalisen aseman takia. Siksi Diego lupasi lähteä viideksi vuodeksi tienaamaan rahaa häitä varten. Isabel odotti häntä mutta viiden vuoden jälkeenkään Diegoa ei näkynyt, joten Isabel lupautui menemään naimisiin toisen miehen kanssa. Diego tuli pian takaisin ja livahti Isabelin huoneeseen pyytäen suudelmaa. Isabel ei antanut suudelmaa, koska sanoi olevansa jo naimisissa. Yhtäkkiä Diego kuoli, koska jäi hylätyksi. Isabel kertoi miehelleen mitä juuri tapahtui ja he päättivät haudata Diegon San Peterin kirkolle. Nuori neiti muisti, kuinka hän rakasti Diegoa ja tunsi olonsa surkeaksi, koska kieltäytyi suudelmasta, päätti suudella vielä viimeisellä hetkellä. Hänen suudelma oli niin voimakas ja rakkauden kipeä, että hänkin kuoli siihen paikkaan, joten heidät molemmat haudattiin yhtä aikaa.
13. vuosisadalla nuori mies Juan Diego Martinez de Marcilla rakastui Lady Isabel de Seguraan. Nuoren leidin isä oli erittäin rikas mies ja ei hyväksynyt Diegon ja Isabelin naimisiinmenoa Diegon sosiaalisen aseman takia. Siksi Diego lupasi lähteä viideksi vuodeksi tienaamaan rahaa häitä varten. Isabel odotti häntä mutta viiden vuoden jälkeenkään Diegoa ei näkynyt, joten Isabel lupautui menemään naimisiin toisen miehen kanssa. Diego tuli pian takaisin ja livahti Isabelin huoneeseen pyytäen suudelmaa. Isabel ei antanut suudelmaa, koska sanoi olevansa jo naimisissa. Yhtäkkiä Diego kuoli, koska jäi hylätyksi. Isabel kertoi miehelleen mitä juuri tapahtui ja he päättivät haudata Diegon San Peterin kirkolle. Nuori neiti muisti, kuinka hän rakasti Diegoa ja tunsi olonsa surkeaksi, koska kieltäytyi suudelmasta, päätti suudella vielä viimeisellä hetkellä. Hänen suudelma oli niin voimakas ja rakkauden kipeä, että hänkin kuoli siihen paikkaan, joten heidät molemmat haudattiin yhtä aikaa.
Kiersimme kolmen kilometrin reitin. Matkalla oli mm. hahmoja Seta - Sieni, Puente - silta, Cara - kasvot, El mar de piedra - Kivimeri, Teatro - teatteri, Amantes - Rakastajat, La foca - sinetti, La tortuga - kilpikonna, Los osos - karhut. Oman mielikuvituksen saattoi myös päästää valloilleen ja nähdä kivissä muitakin hahmoja.
Hieno oli tämäkin luontopaikka. Serranía de Cuencan luonnonpuisto oli antanut meille paljon enemmän, mitä edes olimme osanneet ennen reissua ajatella. Ainut pieni harmi oli aika. Sitä olisi pitänyt olla niin, että jokaisessa luontokohteessa olisi voinut viettää useita päiviä tutustuen enemmän ympäristöön. Olimme saaneet näiden päivien aikana nähdä paljon ainutlaatuista luonnon kauneutta meidän ihanasta joulumaasta. Kiitos!
Päivien aikana näiden luontopaikkojen parkkipaikoilla ei näkynyt kuin espanjalaisia autoja. Joten olimme saaneet nämä upeat luontopäivät viettää ja nauttia aivan paikallisesta ilmapiiristä ilman ulkomaanturisteja mahtavassa aurinkosäässä.
Tämä yllättäen vastaan tullut kaupunki näytti sijainniltaan olevan hienolla ja kiinnostavalla paikalla. Netti kertoi, että Cuenca kuuluu UNESCOn maailmanperintöluetteloon. Ajattelimme pysähtyä ja käydä katsomassa riippuvia taloja. Mökkiautolla ajelimme kaupungin läpi ja saimme parkkipaikan toiselta puolen kaupunkia. Päätimme jättää tämän tutustumiskohteen paremmalle ajalle. Kävimme kaupassa ja jatkoimme matkaa.
Ajoimme auringon laskiessa Aranjuezen lähelle, Aranjuez Camping & Bungalows. Tännekin eksyimme ihana sattumalta. Aranjuez on kuuluisa palatsistaan ja kulttuurimaisema on UNESCOn maailmanperintöluettelon kohde.
Ajomatkaa tuli tällä reitillä reilut satakahdeksankymmentä kilometriä.
Jatkuu,..
©Soleil
- 21.1.2020: Rakas Espanja - Kaikki aiemmat reissujutut Espanjasta.
Ps. Näiden mahtavien reissupäivien kuvien läpikäynti on ollut hidas ja raskas urakka. Pahuksen koronavirus on vienyt tänään 6.4.2020 Espanjasta jo 13055 ihmistä liian aikaisin pois. Erityisesti Madridin seudulla virus on ollut tuhansien kohtalona. Omistan heidän muistolle nämä kaksi ylhäällä olevaa kuvatarinaa. Joka kerta, kun nuo kuvat musiikilla katson minua alkaa itkettämään. Meidän joulumaa ei ole koskaan enää entisensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti