7.OSA - LOMAMME 20.9-13.10.2013

Keskiviikko 2.10.2013 - 13päivä

Kissoilla alkoi aamulla viiden jälkeen iloiset juoksuleikit ja ikkunoistahan he katselevat yöllä lähiympäristön tapahtumia aina, se on karavaanari-kissalle mieluista puuhaa. Heillä on myös usein ulkopuolella ystäviä jotka tulevat tervehtimään, siis toisia kissoja. Mukava ystävyys syntyi vuosi aiemmin Toscanan reissulla. Ihmettelin kovasti mikä se kävelee mökkiautomme katolla ensimmäisenä aamuna, avasin etuverhot ja pian joku möykky tippui tuulilasin edestä maahan. No se möykky pian istui siristelemässä silmiään puussa ja katseli meitä. Olimme paikassa melkein viikon ja monta kertaa päivässä tuo kissa kävi meitä tervehtimässä, aamulla raollaan olevan vessan kattoluukun ikkunasta ja meidän kissat intona ystävästään. Kun lähdimme pois kissoilla tuli ikävä ystäväänsä ja kurnutellen kutsuivat vessassa kattoikkunaa katsellen ystäväänsä tulemaan, vielä pitkän ajan jälkeen.

19.10.2012 aamulla kuuden jälkeen, kun verhot etulasin edestä aukaistu, niin ystävä odottaa.

Aamu valjetessa taivas oli sininen eli hieno päivä tulossa. Syötiin aamupala ja tehtiin muut aamupuuhastelut. Mies tuli aamusuihkusta ja ihmetteli, että suihkuun mennessä oli leirintäalueella suomalainen asuntoauto. Se on sitten toinen kerta yli kahden vuoden aikana. Ketään ei ollut autolla näkynyt ja kun hän suihkusta tuli, auto oli lähtenyt. Minua kyllä harmitti, olisi niin mukava ollut jutella suomalaisen karavaanarin kanssa, ketä sitten lie olleetkaan. Auto laitettiin matkan jatkamiskuntoon. Kissoista Jätkä on aina niin innoissaan, se on miesten hommaa, kun otetaan etuikkunoista sisäpuolelle laitettavat termopeitot pois. Onhan se isosta etuikkunasta mukava katsella leirintäalueen menoa.

Niin hyvästelimme leirintäalueen. Jatkoimme matkaa vain vajaa kymmenen kilometriä. Mökkiauto jätettiin parkkipaikalle ja taas eri suomalainen mökkiauto parkkipaikalla. Tämä nyt vallan outoa ja erikoista, eihän niitä täällä yleensä näy. Menimme tutustumaan pieneen Skradin kaupunkiin.

Kävimme linnoituksella, kävelimme kaupungilla ja rantakadulla ihastelimme hienoja veneitä.  Mökkiautolle palatessa oli suomalainen asuntoauto vielä paikalla muttei omistajia näkynyt.

Jatkoimme matkaa moottoritietä pitkin. Ajoimme Splitin kautta ja kävimme kotoisassa Lidlissä ja kauppakeskuksessa. Olipa ihana saada sieltä hyvää leipää. Kroatialainen leipä nimittäin ei maistu millekään, on aivan mautonta, vettä ja vehnäjauhoa. Ruisleivän tapainen vähän parempaa. Kyllä Saksassa ja Itävallassa leipä on todella hyvää.

Voi sitä riemun ihanuutta, kun ennen Splittiä ylängöltä laskiessa alas kaupunkiin alkoi näkyä Adrianmeri. Meri on aina niin vaikuttava ja rauhoittava sitä on niin mukava katsella. Kauppareissun jälkeen jatkoimme matkaa pientä rannikkotietä, Adrianmeri aivan siinä vieressä.

Pysähdyimme aikaisin Auto Kamp Sirenaan kauniin ja lämpimän sään takia. Valitsimme paikan mökkiautollemme meri näköalalla ja ihan rannan jyrkänteeltä. Kyllä Kisutkin näyttivät olevan mielissään taas näkemästään. Tässä sitä on istuttu, ihailtu ja otettu aurinkoa. Puuskittainen tuuli voisi vähän laantua. Voi tätä mukavaa karavaanari elämää.

Illalla auringon laskun aikoihin tuuli vain yltyi kovemmaksi.

Torstai 3.10.2013 - 14päivä

Kurja yö, kirjoitan aamuyöllä. Olisinko nukkunut noin puolitoista tuntia. Tuuli on tuivertanut vinhakkaasti, koko yön. Kisutkin ihmettelevät ja ovat kysyviä, mikä tuolla ulkona on ja mikä kattoluukuissa vinkuu? Leirintäalue on rinteessä ja me täällä alempana, jossa ei ole puita. Kun ylhäältä alkaa kuulua vimmattu puiden humina, niin jonkun ajan päästä tuo tuuli alkaa heiluttaa mökkiautomme. Olemmeko me kovimmalta puhurilta suojassa tässä? Tuntuu välillä, että se repii kattoluukutkin irti. Noita puuskia tulee tiuhaan. Alkuyöstä vähän harvemmin mutta yö kolmen jälkeen heti toinen toisensa perään vinkuen. Entäs jos se viskaa meidät tästä mereen? No, olemme me ennenkin myrskyssä olleet meren rannalla, asuttukin. Vuosi sitten Toskanan reissuillammekin tuuli kovaa, syysmyrskyä. Muistui tässä yön tunteina mieleen reissumme taas yli kolmentoista vuoden takaa ja täällä Kroatiassa. Olimme Krk-saarella ja lähellä meren rantaa. Muistan niin elävästi, kun aamun valjettua menin rannalle aaltoja katsomaan, en ollut koskaan aiemmin nähnyt yhtä isoja aaltoja ja ne velloivat rannan kallioihin suurella voimalla. Tyrskyissä heilui myös joku kalastaja alus, jonka kyydissä en olisi halunnut tuolloin olla.

Olen katsellut tähtitaivasta ja mustaa merta ikkunasta, josta juuri ja juuri on erottanut valkoisia vaahtopäisiä aaltoja. Pian minulle aamun valjetessa selviää ovatko nuo aallot yhtä suuria kun silloin yli kolmetoista vuotta sitten?

Ei ne läheskään yhtä suuria olleet, onneksi. Tuuli vähän laantuu aamuyön tunneista. Ei meri ollut edes niin myrskyisä kuin vuosi aiemmin. Kuuden jälkeen nukuin vähän lisää.  Leirintäalueelta tuntuivat kaikki lähtevän ja niin mekin päätimme kasata kimpsut kasaan, vaikka rantapaikka olisi aika mainio. Pihalta kaikki laitettiinkin jo illalla, kun tuuli alkoi niitä riepottelemaan. Joskus yhden toista aikoihin pääsimme vasta matkaan.

Lähdimme ajelemaan rantatietä etelää kohti. Hyvin kaunista, tie kulki välillä rannan tuntumassa ja välillä nousi ylemmäs rinteille, mistä maisemat merelle kuvan kauniita. Pysähtelimme usein. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta.

Yhdellä pysähdyksellä, parkkipaikalla oli kaksi suomalaista pariskuntaa. He olivat lentäen tulleet Kroatiaan ja olleet jo pari viikkoa ja viettivät viimeistä lomapäivää. Olivat usein käyneet täällä ja muutenkin paljon matkailevia. Heidän kanssaan oli oikein mukava juttelutuokio, oikein iloisia ja positiivisia olivat. Toinen naisista sanoi leikillisesti olevan Saksan Alpeilta kotoisin kun hän niistä maisemista niin pitää.

Olemme aika hassuja, kun taas kävimme Lidlissä täydentämässä ruoka varastoja. Meillä on aina tapana rynnätä paikallisiin kaupoihin tutkimaan maan erikoisuuksia mutta olihan niitä kyllä tuolla kotoisassa Lidlissäkin. Ihastelimme kaupassa käynnin jälkeen hedelmäviljelmiä, joita on koko laakso täynnä ja niin vihreänä. Tien varsilla oli kovasti hedelmien myyjiä. Teistä, tiet ovat olleet Plitvicen luonnonpuiston jälkeen hyviä. Tänäänkin yksi tietyöpätkä vain. Myös talot ja asutus siistiä, enää ei ole täällä matkailijoiden suosimalla alueella näkynyt huonokuntoisia taloja.

Niin kurvasimme meille uuteen maahan, Bosnia-Herzegoviaan ja ajelimme siellä pienen pätkän. Hyvin samanlaiselta siellä näytti kuin Kroatiassakin. Ja taas sitten ajoimme Kroatiaan ja Dubrovnikia kohti. Kyllä etelä-Kroatian rantatie on kaunis ja sinistäkin sinisempi Adrianmeri. Tänne tulee ikävä ja tänne haluaa uudestaan, sen totesin eilisen päivän jälkeen. Dubrovnik on Adrianmeren merkittävimpiä matkailukohteita.

Suuntasimme ja leiriydyimme Camping Solitudoon. Meitä tuli heti leirintäalueella tervehtimään kissoja ja meidän porukka oli tohkeissaan niistä. Ihana meri ja Kroatia! Hienoa, kun saa huomenna alkaa tutustumaan Dubrovnikiin. Innolla odotan miltä se näyttää, kun olen niin paljon kehuja kuullut.

Alhaalta kuvasta klikkaamalla pääsee lyhyeen valokuvaelokuvaan!

Soleil

Ps.Jatkuu,..