Päivät 7-8.4.2017: Espanja hyvästeli meidän tällä kertaa rapavesisateella kotimatkalle. Tuttuahan se on, kun on aiemmin hyvästellyt rankkasateella ja lumipyryllä.
7.4.2017: Yöllä alkoi hiljainen ripottelusade ja vielä aamullakin herätessämme ripotteli vähän. Kymmenisen astetta oli seitsemän aikoihin lämmintä. Nousimme jo varhain ylös, kun pitkä ajopäivä oli edessä. Ihmettelin yön aikana likaiseksi mennyttä kattoikkunaamme. Se oli aivan sen näköinen, kuin olisi hiekkaa sen päälle heitetty. Nähtyämme mökkiauton ulkoapäin meille selvisi, että Saharan hiekat olimme saaneet päällemme yön aikana. Olimme joskus reilu viikko aiemmin myrskyävän merenvaahdon pinnalla nähneet oranssia hiekkaa ja lukeneet nettilehdestä, että jopa Puolassa lumet on Saharan hiekka värjännyt. Ihmettelimme, että vieläkö sitä hiekkaa tulee taivaalta tosiaan alas. Kaikki muutkin paikat ulkona olivat hiekan sotkemia. Näytti siltä kuin rapa- tai ruostevettä olisi nakattu ympäriinsä.
Teimme oikean ratkaisun, kun jäimme edellispäiväksi tänne vielä lomailemaan. Saimme kaksi uutta petolintua bongattua, joista jopa toinen erittäin uhanalainen lintulaji sekä saimme nautittua näistä varhaiskevään espanjalaisista vuorimaisemista. Aamupalan ja normaali järjestelyjuttujen jälkeen matkamme jatkui.
Nousimme parin kilometrin korkeuteen Pyreneillä. Lämmintä oli kuutisen astetta. Lunta oli reippaasti vielä tien varrella. Kuinkahan paljon sitä olikaan ollut pari kuukautta aiemmin.
Pian alkoi satamaan lisää kuravettä tuulilasiin ja muutamia lumihiutaleitakin heitteli taivaalta hetken aikaa.
Taivas antoi kyllä huikea väriloistoesityksensä. Se oli erisävyinen eri ilmansuunnissa ja muutti väriä. Oli punertavan oranssin-, sinertävän- ja taas normaalin pilvisään värinen.
Ylös noustessamme vuorilla edessämme olevat pilvet vain synkkenivät. Menivät enemmän oranssin eri sävyisiksi. Jotenkin livenä oli aivan oudon näköistä ja maisemien luoma tunnelma aivan erityisen ainutlaatuinen.
Lumikin oli värjäytynynyt oranssin eri sävyihin. Nämä kuvat eivät ole mustavalkokuvia vaan aivan aitoja värikuvia. Maisema oli todellisuudessa kuviakin synkempi.
Jotkut täällä hiekkasateessa kuitenkin laskettelivat.
Alas lasketellessa taivas alkoi pikkuhiljaa kirkastua.
Kun taas Baqueirassa taivas punastui enemmän. Täällä oli paljon laskettelijoita menossa vuorille. Kaupunki näytti mukavalta ja siihen, niin kuin moneen muuhunkin kylään ja pikkukaupunkiin täällä vuoristossa, olisi ollut mukava tutustua tarkemmin, mutta meillä ei ollut nyt vaan aikaa. Kotimatkaa olisi vielä paljon ja reilussa vuorokaudessa oli oltava jo kotona.
Mökkiauton ikkunat olivat vain enemmän likastuneet.
Laaksossa oli kivan näköisiä vuorikyliä, ei ollenkaan sellaisen näköistä, mihin oli Espanjassa aiemmin tottunut. Näytti aivan Alppimaisilta kyliltä. Lämmintä laaksossa oli saharanhiekkasateesta huolimatta viitisentoista astetta.
Pian Ranskan puolella maisemat meni tylsän tasaisiksi. Tuli ikävä takaisin Espanjan vuoristoon. Kunpa loma olisi voinut vielä jatkua.
Ihmeteltiin, miten kevät ei ole paljoa kolmessa viikossa edistynyt. Pohdimme kuinkahan se on edennyt kotona. Tiesimme, että siellä on ollut lomamme ensimmäiset pari viikkoa kylmää, yöllä pakkastakin joku aamu aivan 12 astetta nettitietojen mukaan. Nyt jo onneksi muutama päivä ihan samoja lämpölukemia kuin meillä täällä reissun päällä.
Vielä Ranskan puolellakin, jopa lähellä yöpymispaikkaa, heitti taivas pari kertaa rapavettä tuulilasiin, mutta se oli jo paljon laimeampaa mitä Pyreneillä.
Ajopäivä meni nopeasti muutamalla pysähdystauolla. Ajelimme Digoin-kaupunkiin Loire-jokivarteen stellplatzille yöksi noin 15 muun karavaanari autokunnan seuraksi, Aire Municipale. Mökkiautomme oli lohduttoman näköinen.
Tehtiin lyhyt iltakävely kaupungin laitamilla ja jokivarressa iltahämärissä. Käytiin samalla myös etsimässä yksi geokätkö. Täälläkin taivas oli etelästä päin oudon värinen.
Tässä reilun seitsemänsadan kilometrin ajomatka. Alkumatka vuoristossa ja hiekkasateessa oli hidas.
8.4.2017: Herättiin tämän reissun viimeiseen aamuun jo puoli seitsemän aikoihin. Kaksitoista astetta oli lämmintä. Yöllä vähän satoi vielä Saharan kuravettä päällemme.
Olimme jo kahdeksan jälkeen tien päällä menossa kotia kohti. Jos olen joskus moittinut Saksan nettiyhteyttä tien päällä, joka on kyllä 4G yhteydellä jo hyvä, niin eipä Ranskassakaan ole edes maksullisen moottoritien varrella aina ollenkaan yhteyttä.
Ranskan puolella alkoi liikennettä olla jo runsaasti, Saksan puolella vielä enemmän. Olimme ajelleet koko loman lähes tyhjillä teillä tai niin meistä oli tuntunut. Kolmen viikon jälkeen liikenteen paljous vähän ihmetytti, mutta tuntui myös kotoisen mukavalta, kun oli muitakin liikkeellä.
Olimme jo kahdeksan jälkeen tien päällä menossa kotia kohti. Jos olen joskus moittinut Saksan nettiyhteyttä tien päällä, joka on kyllä 4G yhteydellä jo hyvä, niin eipä Ranskassakaan ole edes maksullisen moottoritien varrella aina ollenkaan yhteyttä.
Ranskan puolella alkoi liikennettä olla jo runsaasti, Saksan puolella vielä enemmän. Olimme ajelleet koko loman lähes tyhjillä teillä tai niin meistä oli tuntunut. Kolmen viikon jälkeen liikenteen paljous vähän ihmetytti, mutta tuntui myös kotoisen mukavalta, kun oli muitakin liikkeellä.
Kovin mielellään olisimme lomaa jatkaneet, mutta kotoiseen Saksaan oli mukava palata. Aurinko ja lämpö teki lomalta paluun vielä mukavammaksi. Auton mittari näytti paikoin loppumatkasta 26 lämpöastetta. Ihmiset olivat runsain joukoin pyöräilemässä shortseissa ja lyhythihaisissa paidoissa. Koko reissulla emme olleet nähneet pyöräilijöitä kuin muutamia, joka tuokin ihmetytti kotiin saapuvia. Se, mikä myös pisti silmään kolmen viikon jälkeen, oli siisteys ja hyvät tiet, kun pienempiä teitä ajelimme kylien ohi. Olimme reissulla tottuneet jo kuhmuraisimpiin teihin.
Kotikylässä oli 21,5 astetta lämmintä. Reilun kolmen viikon aikana kevät ei ollut kylmyyden takia paljoa edennyt. Jotkut puut olivat alkaneet kuitenkin jo vihertämään. Kissatkin olivat ihmeissään ja mielissään, kun kotiin taas tulimme ja pääsivät tuttuja paikkoja katselemaan.
Reissussa olimme 24 päivää ja 23 yötä. 16 eri yöpaikassa yövyimme. Öistä 13 oltiin leirintäalueilla, 7 yötä parkkipaikoilla (paikat otettu park4night:sta) ja 3 yötä oltiin stellplatzeilla/matkaparkeissa.
Vaikka aina onkin vähän haikeaa tämmöiseltä kokemusrikkaalta lomalta kotiin palata, kun aina haluaisi loman vain jatkuvan, niin päälimmäisenä tunteena oli kuitenkin suuri kiitollisuuden tunne kaikesta siitä, mitä olimme yhdessä nähneet ja kokeneet tämän reilun kolmen viikon aikana. Elämänhelminauhaan olimme saaneet niin monta arvokasta lisämuistohelmeä kerättyä.
Kuvien läpikäyminen ja pienet jutut ovat olleet taas melkoinen urakka näiden muistojeni eteen viiden kuukauden aikana kaiken muun ohessa. Kiitollinen olen, että tämä on nyt tässä tehtynä.
Kiitollisena näitä reissun tuomia muistoja muistellen. Kiitellen hienosta reissusta rakkaita karavaanariperheenjäseniä, Miestäni ja kissa-Tyttöjä!
Mukava ja onnistunut oli luontoloma, tämä meidän kevätloma.
Soleil
Tämän reissun aikaisemmat jutut:
- 16.3-8.4.2018 KevätLoma: 1.osa, LUONTOLOMAN ALKU
- ROSKIA RANNALLA
- KARAVAANAREIDEN ELÄMYKSIÄ
- GEOKÄTKÖILY
- 10.4.2018: KEVÄTLOMATERVEISET
Tässä aikaisempiin Espanjan reissujuttuihin linkit:
21.12.2013-5.1.2014
13.12.2014-6.1.2015
12.12.2015-6.1.2016
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti